E-kirjojen ja aktiivisen toiminnan vuosi

Intialainen S.R. Ranganathan (12.8.1892–27.9.1972) on kiteyttänyt jo 1930-luvun alkupuolella teoreettista ja käytännöllistä kirjastokokemustaan lausahduksiksi tai ”laeiksi”, jotka ovat edelleen relevantteja, vaikka kirjastojen ja niiden asiakkaiden toimintaympäristö on digitalisoitumisen myötä muuttunut. Tarkastelen Helsingin yliopiston kirjaston toimintavuotta 2014 erityisesti Ranganathanin väitteiden ”Kirjasto on kasvava organismi” ja ”Säästä lukijan aikaa” avulla.

Kirjaston kokoelmat kasvavat tiedon määrän lisääntyessä: Ranganathanin mukaan kirjasto on suunniteltava fyysisesti, työnjaollisesti ja hallinnollisesti jatkuvaa kasvua ja asiakaskunnan laajentuvia tarpeita silmällä pitäen. Helsingin yliopiston kirjaston osalta voimme todeta, että kokoelman fyysinen kasvu on pysähtynyt: kirjaston käytössä olevat tilat pienenevät yliopiston tilastrategian mukaisesti samalla kun tiloja kehitetään oppimisympäristömäisempään suuntaan. Toimintavuoden aikana allekirjoittanutta ilahdutti erityisesti Kumpulan kampuskirjaston kehittyminen: vaikka tiloista lohkaistiin osa matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kanslian käyttöön, kirjaston uudet tilaratkaisut palvelevat opiskelijoita ja tutkijoita entistä paremmin.

Vaikka fyysisen kasvun rajat ovat tulleet vastaan, digitaalinen kirjastomme toteuttaa edelleen Ranganathanin maksiimia: kirjaston hankkimien e-kirjojen määrä lisääntyi toimintavuonna yli 250 tuhannella kirjalla. Jos olisimme hankkineet saman määrän uusia paperikirjoja, ne olisivat vieneet 6,5 kilometriä hyllytilaa. E-kirjojen käytön kasvu yliopistossa viittaa siihen, että hankkimamme kokoelma on nivoutunut entistä luontevammaksi osaksi digitaalista oppimisympäristöä.

Kävijämäärä jatkaa kasvuaan

Digitaalisen kirjaston kokoelmien käytön ohella myös kirjaston kävijämäärä on jatkanut kasvuaan ja ylittänyt kahden miljoonan vuosittaisen kävijän rajan. Suurin asiakasmagneettimme on edelleen Kaisa-talossa sijaitseva Helsingin yliopiston pääkirjasto, joka keräsi viime vuonna 1,46 miljoonaa kävijää.

Tulemme lähivuodet toimimaan monikanavaisessa palveluympäristössä, jossa digitaalinen ja painettu kokoelma täydentävät toisiaan. Toimintavuonna 87 % kirjaston hankintarahoista kului digitaalisiin aineistoihin. Tämä on tyypillinen keskimääräinen osuus, kun tarkastellaan suurten monitieteisten yliopistokirjastojen aineistomenoja.

Uusinnat mukaan laskien kirjastosta tehdään edelleen lähes 2,6 miljoonaa lainaa; suunnilleen puolet tästä kysynnästä kohdistuu kurssikirjoihin. Vaikka ensilainojen määrässä on hieman pudotusta, olemme edelleen suurin lainaava yliopistokirjasto Suomessa: kohdeväestömme (opiskelijat ja tutkijat) käyttää myös painettua kokoelmaamme poikkeuksellisen aktiivisesti.

Huippukirjastoa tarvitaan

Maailmanluokan yliopisto tarvitsee huippukirjastoa: toista ei ole olemassa ilman toista. Jotta voisimme edistää entistä tuloksekkaammin yliopiston Huipulle ja yhteiskuntaan -strategiassa esitettyjä tavoitteita, toteutimme toimintavuonna organisaatiomuutoksen, jonka myötä kirjasto on siirtynyt yksikköjen johtamisesta toiminnan johtamiseen. Organisaatiomuutoksen jälkeen kirjastossa on vain yksi yleisjohtaja (allekirjoittanut) sekä kolme entistä asiakaslähtöisemmin ja kokonaisvaltaisemmin kirjaston palveluja kehittävää palvelujohtajaa. Kirjastolla on myös osaamisen johtamisesta vastaava palvelujohtaja, joka muiden palvelujohtajien ja hallintopäällikön ohella on kirjaston johtoryhmän jäsen.

Toimintavuoden hyvä taloudellinen tulos kertoo siitä, että organisaatiomuutos on mahdollistanut kirjaston talouden saattamisen entistä kestävämmälle pohjalle. Suurten yliopistokirjastojen talousproblematiikkaan liittyvät kiinteästi aineisto- ja tilakustannukset, joiden jatkuva kasvu ylittää esimerkiksi yliopistoindeksit mennen tullen. Lähivuosina pyrimme hallitsemaan kustannusriskejä ja vapauttamaan prosentuaalisesti entistä enemmän rahaa huippuyliopiston tarvitsemien tietoaineistojen hankintaan.

Kirjasto säästää asiakkaidensa aikaa

Tietoaineistojen määrän lisääminen ja saatavuuden edistäminen on Ranganathanin lakien mukaista toimintaa: kirjaston tulee säästää asiakkaiden aikaa. Organisaatiomuutos ja digitaalinen toimintaympäristö e-kirjoineen mahdollistavat myös uudenlaisia hankintamalleja, jotka takaavat sen, että tarvittu aineisto on entistä nopeammin ja sujuvammin asiakkaan käytössä ja kokoelmamme vastaa yhä paremmin tutkijoiden ja opiskelijoiden tarpeita. Kun esimerkiksi kirjaston hankkimiin e-lehtiin kohdistuu yliopistossa miltei kolme miljoonaa käyttökertaa joka vuosi, voimme helposti laskea niin kustannus- kuin ajansäästönkin sille, että jokaista artikkelia ei tarvitse tilata tutkijan, tutkimusryhmän tai laitoksen luottokorttia käyttäen.

Myös tiedon löytyvyys säästää aikaa. Kun asiakas pääsee vaivattomasti haluamansa tiedon jäljille ja saa relevantit tietoaineistot käyttöönsä vaikka saunan terassille, hän voi keskittyä ydinosaamisalueelleen: opiskeluun ja tutkimuksen tekoon. Useat kirjaston tarjoamat tiedonhakuapuneuvot – toimintavuonna uusituista kotisivuistamme lähtien – ylittävät miljoonan käyttökerran rajan. Joitakin välineitä, kuten HELKA-kokoelmatietokantaa ja kirjaston tarjoamia sanakirjapalveluja, käytetään useita miljoonia kertoja vuodessa. Yliopiston julkaisuarkisto Heldan käyttö kasvoi miltei 1,5 miljoonalla: toimintavuonna siihen kohdistui jo 3,6 miljoonaa tiedostolatausta. Heldan E-thesis-osioon on talletettu yli 5000 yliopistomme väitöskirjaa, joita käytetään erityisen aktiivisesti.

Tutkijoiden, tutkimushallinnon ja yliopiston johdon ajansäästöön tähtää myös se työ, jota kirjasto tekee avoimen tieteen ja bibliometriikan edistämiseksi. Kirjasto oli aktiivisesti mukana kansallisessa avoimen tieteen ja tutkimuksen hankkeessa (ATT-hankkeessa) ja järjesti yhteistyössä Kansalliskirjaston kanssa OR2014 -konferenssin, johon saapui lähes 500 kirjasto- ja julkaisuarkistoalan ammattilaista ympäri maailmaa. Osallistuimme myös yliopiston tutkimusdatapolitiikan valmisteluun ja kehitimme asiantuntemustamme tutkimusdataan liittyvissä kysymyksissä.

Bibliometrisiä analyyseja

Leidenin yliopiston tieteentutkimuksen yksiköltä (CWTS) tilasimme laajan bibliometrisen analyysin yliopiston tutkimustoiminnan vaikuttavuuden kehityksestä vuosina 2005–2012/-13. Kirjasto teki hankkeessa yhteistyötä paitsi yliopiston tutkimushallinnon, myös hollantilaisten tieteentutkijoiden kanssa. Koska Leidenin analyysit perustuvat Web of Science -tietokannasta (WoS) peräisin olevaan dataan, selvityksen tulokset kuvaavat luotettavammin luonnon- kuin ihmistieteellisen tutkimuksen kehitystä. Jotta yliopiston tieteellisen julkaisemisen edistymisestä saataisiin kokonaisvaltaisempi käsitys, kirjastolaiset tekivät erilaisia täydentäviä analyyseja yliopiston TUHAT-tutkimustietokannan perusteella mm. julkaisufoorumiluokitusta hyödyntäen. Lisäksi asiantuntijamme laativat julkaisutoiminnan kehitystä havainnollistavia visualisointeja WoS- ja Scopus-tietokantoja avulla.

Yliopistojen rahoitusmallin muutoksen myötä kirjaston rooli yliopiston julkaisuja kuvaavan metadatan hyödyntäjänä ja kehittäjänä on vahvistunut.  Kirjastolaisten tekemä työ TUHAT-tietojen tarkistamiseksi, korjaamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi mahdollistaa sekä erilaiset yliopistoa koskevat bibliometriset analyysit että julkaisutietojen luotettavan vuosittaisen raportoinnin opetus- ja kulttuuriministeriölle.

Aktiivisuus tuottaa lisäarvoa

Ranganathanin muut kolme lausetta lähestyvät eri tavoin samaa asiaa: kirjat ovat käyttöä varten, jokaiselle lukijan tulee tavoittaa tarvitsemansa kirjat ja jokaisen kirjan saada ansaitsemansa lukijat. Kirjoituksissaan Ranganathan tähdensi toistuvasti, että kirjastot eivät ole varastoja tai museoita. Suljettuja kirjavarastoja vastaan taistellessaan ja avohyllyratkaisuja edistäessään hän hyödynsi jo 30-luvulla ilmaisua ”open access”.

Nykyään tavataan kirjastoja, arkistoja ja museoita niputtaa yhteen termillä ”muistiorganisaatio”. Tämä termi ei kuvaa kattavasti aikaansa seuraavaa yliopistokirjastoa, joka haluaa antaa paitsi kokoelmansa myös asiantuntemuksensa ja aivokapasiteettinsa emo-organisaation hyödynnettäväksi. Nurkkaan vetäytyvä ”muistiorganisaatio” ei kykene edistämään tiedettä ja tutkimusta sekä korkeinta akateemista opetusta riittävällä intensiteetillä. Aktiivinen, aikaansa seuraava ja tulevaisuutta ennakoiva kirjasto puolestaan tuottaa yliopistolle korvaamatonta lisäarvoa. Tällaisen lisäarvon tuottamiseen me Helsingin yliopiston kirjastossa keskitymme.

Kimmo Tuominen
Ylikirjastonhoitaja, professori